Heikki Patomäki - Eurokriisin anatomia

Heikki Patomäki herätti Keynesin henkiin uudessa teoksessaan ”Eurokriisin anatomia – mitä tulee globalisaation jälkeen” tai pitäisi varmaan tarkemmin sanoa post-keynesiläisyyden, jota Euroopassa huudettiin heti finanssikriisin puhjettua Yhdysvalloissa. Patomäki on oikeassa argumentoidessaan, että finanssikriisi ja eurokriisi liittyvät toinen toisiinsa. Se joka tämän kiistää ei ymmärrä taloudesta mitään tai sitten valehtelee tietoisesti. Finanssikriisi ja eurokriisi ovat osa samaa jatkumoa jossa globaalitalous tällä hetkellä on. Globalisaatio ja sen sivuvaikutukset alkavat heijastua aiempaa selvemmin niin Yhdysvaltoihin kuin Eurooppaan. Eurokriisi on omalla tavallaan erittäin mielenkiintoinen kriisi sillä se ei tarjoa niin sanotusti mitään uutta auringon alla. Velkakriisejä on nähty ennenkin, mutta poikkeavan tästä kriisistä tekee yhteisvaluutta Euro ja sitä hallinnoiva EKP (Euroopan keskuspankki). Aiemmissa velkakriiseissä kuten esimerkiksi Argentiinan tapauksessa valtiolla on ollut talouspoliittiset keinot käytössä vastatakseen kriisiin. Nyt näin ei ole. EKP:n epädemokraattisuus ja sulkeutuneisuus näkyy parhaiten juuri nyt. EKP ei ole poliittisesti vastuussa kenellekään tai millekään, eikä sillä ole muita tehtäviä kuin inflaationtorjunta. Näin ollen EKP on täydellisen Friedmanilainen tuotos, eli vapaan markkinatalouden airut jolta on riisuttu käsistään kaikki oikeat talouspoliittiset tai monetaristiset toimet. EKP on siis täydellisen epäonnistunut projekti ja sen saamme kaikki huomata nyt eurokriisin aikana. Samoin EU on joutunut kiertämään ja kaartamaan omia perussopimuksiaan eurokriisin aikana. Keskuspankin ei tulisi pääomittaa pankkeja eikä valtioita, eikä yhteisiä velkoja olisi tarkoitus olla olemassa, mutta nyt molempia keinoja ollaan joko toteutettu tai toteuttamassa euroalueella. Näin EU siis rikkoo omia sopimuksiaan.

Patomäki avaa keskustelua kohti tulevaisuutta erilaisten skenaarioiden turvin. Mitä tapahtuu 2010-luvulla euroalueelle tai laajemmin koko EU:lle? Näihin kysymyksiin Patomäen skenaariot vastaavat vaihtelevasti. Todennäköisenä skenaarioina Patomäki pitää EU:n integraation syvenevän kohti liittovaltiota entisestään, toisaalta tähän skenaarioon istuu myös ajatus, että osa maista kuten Kreikka saattavat hyvinkin erota tai pakottaa eroamaan tästä kehityksestä. Vaikka Patomäki näkeekin tämän skenaarion todennäköisenä hän ei ennusta sille kovinkaan ruusuista tulevaisuutta. Kymmenessä vuodessa lisääntynyt integraatio kuluttaa voimansa loppuun ja jäljelle jää vain kysymys ”kuka sammuttaa valot?” eli Patomäki ei usko integraatiokehityksen voivan jatkua nykyisten reunaehtojen vallitessa. Tällä hän tarkoittaa erityisesti EKP:n luonnetta ja Euroopassa laajemmin voimalla olevaa ”uusliberalistista” ajattelua.

Patomäen skenaarioista omaan mieleeni kaikista eniten on globaali keynesiläisyys siis globaali talouspoliittinen suuntaus jossa eri alueiden eriarvoisuutta niin tuotannossa kuin ylijäämässäkin tasoitettaisiin maailmanlaajuisen yhteisen talouspolitiikan keinoin. Globaali keynesiläisyys perustuisi myös ajatukselle, että maailmantalous on suljettu järjestelmä. Tarkoittaen sitä, että kun jossain päin maailmaa syntyy ylijäämää niin jossain päin maailmaa on pakko syntyä alijäämää. Kaikkien maiden tavoite ylijäämään ei ole siis mahdollista sillä toisen ylijäämä on aina toisen alijäämä. Globaalin keynesiläisyyden keinoin näitä ylijäämiä ja alijäämiä sekä niiden vaikutuksia voitaisiin tasata nykyistä paremmin sillä alijäämät ja ylijäämät eivät ole olleet pysyviä vaan ne ovat muuttuneet maailmantilanteen ja historian varrella moneen otteeseen. Globaali keynesiläisyys ajaisi taloudellista tasa-arvoa eri puolille maapalloa. Patomäen skenaariot ovat erittäin mielenkiintoisesti rakennettuja sekä oletusarvoisesti erittäin realistisia. Tulevaisuuden tutkimus on haastavaa, mutta todennäköisiä skenaarioita pystytään esittämään. Olettama tietysti aina on se, että mitään todella suuria mullistuksia tähän aikaan ei tulisi.

Enempää ne Patomäen kirjan sisällöstä tässä paljasta sillä siitä kiinnostuneet halunnevat lukea sen kokonaisuudessaan itse ilman yksittäisiä ja kontekstista irrotettuja huomioitani. Mitä haluan sen sijaan kirjoittaa on ne muutokset joita Euroopassa ja maailmalla on tapahtunut sen jälkeen kun Patomäki on kirjansa viimeistellyt ennen kustannustoimittajalle toimittamista. Eurokriisin kannalta tärkeitä muutoksia on tapahtunut niin Kreikassa kuin Ranskassakin. Kreikan vaalit siirsivät historiallisesti vallan pois kahdelta suurelta. Äänet hajaantuivat entistä enemmän poliittisten kenttien molemmille laidoille ja hallituksen muodostamisesta tuli usean yrityksen jälkeen mahdotonta näin ollen olemme tilanteessa jossa Kreikka odottaa uusia vaaleja kesäkuussa. Mitä näiden vaalien jälkeen tapahtuu, sitä kukaan ei tiedä. Euroopassa ovat myös yleistyneet puheet Kreikan eroamisesta euroalueesta tai koko EU:sta. Tämä linja alkaa saada kannatusta useassa eri maassa ja voidaankin pitää jo melko todennäköisenä, että Kreikan aika euromaana alkaa käydä vähiin. Toinen merkittävä poliittinen muutos tapahtui Ranskassa jossa Francois Hollande voitti presidentinvaalit ja hänestä tuli Ranskan ensimmäinen sosialistipresidentti seitsemääntoista vuoteen sitten Francois Mitterrandin. Hollande ajoi vaalikampanjassaan voimakkaasti keynesiläistä talouspoliittista linjaa jossa hän lupasi kansalle leikkausten ja säästämisen sijaan investointeja julkisen vallan puolelta. Tämä lupaus on toteutuessaan merkittävä linjamuutos Euroopassa vallinneeseen julkisen talouden säästökuuriin jota on toteutettu lähes kaikkialla. Hollande pelaakin laajemmin talouspolitiikan suunnalla koko Euroopan näkökulmasta. Mikäli Ranska hyötyy Hollanden linjasta voi muutos tapahtua muuallakin Euroopassa, mikäli taas Ranska ajautuu vaikeuksiin niin voidaan vain kuvitella kuinka ”ei ole muuta vaihtoehtoa” linja jatkaa voittokulkuaan Euroopassa.

Keskustelu taloudesta ei häviä minnekään julkisuudesta vaan saamme todennäköisesti kuulla yhä jatkossakin erilaisia arvioita euroalueen kehityksestä nyt ja tulevaisuudessa. Patomäen kaltaisia keskustelijoita toivoisi vain kuulevansa enemmän sillä jopa Barack Obama totesi G8-maiden kokouksessa, että pelkkä säästäminen ajaa Euroopan ahtaalle ja se syö talouden kasvumahdollisuudet elvyttämisen sijasta. Obaman viesti Euroopalle olikin, enemmän elvyttämistä julkisin varoin ”keynesiläisyys” ja vähemmän säästämistä. Angela Merkel kuitenkin näytti Obaman idealle nyrpeää naamaa, sillä onhan Saksa ollut niitä harvoja euroalueen menestyjiä ja Merkel puhuu useasti enemmän saksalaisten pankkien kuin saksalaisten suulla. Euroopan rautarouva onkin siirynyt Britanniasta Saksaan, mutta keinot ja puheet ovat entisellään. Olit sitten kyllästynyt eurokriisiin ja Kreikkaan tai et niin vielä ei tältä keskustelulta piiloon pääse. Nyt käydään kamppailua Euroopan tulevaisuudesta ja siitä millaisin keinoin talouteen halutaan niin Euroopassa kuin globaalisti vaikuttaa.

Ville Tietäväinen – Näkymättömät kädet

Sarjakuvaromaanit tekevät tuloaan suomalaiseen kirjallisuuden kenttään ja mikä siinä on tehdessä kun jälki on näin vakuuttavaa. Ville Tietäväisen sarjakuvaromaani Näkymättömät kädet on enemmän kuin kertomus 2000-luvun siirtolaisuudesta. Se on upeasti kuvitettu tarina siitä, miten ihmiset ovat tuhansia vuosia lähteneet etsimään onneaan tarpeen vaatiessa kotiseutujensa ulkopuolelta. Kyseessä on siis sarjakuvaromaani, jonka aihe on Eurooppaan pyrkivä laitonmaahanmuuttaja. Tarina ei ole Tietäväisen mukaan tosi, mutta se on saanut innoituksensa niistä tuhansista kohtaloista, jotka ovat tämän matkan suorittaneet. Tietäväisen piirrosjälki on silmiä hivelevää ja jälki on upeaa. Jätetään ulkonäölliset seikat arvion ulkopuolelle ja keskitytään itse asiaan. Tietäväisen tarina rakentuu marokkolaisen Rashidin ympärille, jonka ystävä houkuttelee tämän lähtemään mukanaan Eurooppaan. Venematkalla hän menettää ystävänsä ja Euroopan lupaus tuntuu utopialta siihen, mitä Rashidia Espanjassa odottaa. Tomaattiplantaasit odottavat pohjois-afrikkalaisia nuoria miehiä tekemään raakaa työtä jotta mekin saisimme nauttia talvisin Espanjan halvoista tomaateista. Espanjan todellisuus paljastuu Rashidille hänen karattuaan tomaattiplantaasilta. Barcelonaan päätynyt Rashid alkaa vieraantua todellisuudesta ja hänen todellisuutensa hämärtyy. Sen enempää juonesta en aio tässä paljastaa, vaan keskitytään Tietäväisen sarjakuvaromaanin aiheeseen siirtolaisuus.

Siirtolaisuus, maasta maahan muuttaminen tai miksi ikinä tätä ilmiötä halutaankaan kutsua on lienee yksi ihmiskunnan historian vanhimmista piirteistä. Ilman siirtolaisuutta ei Suomeakaan olisi koskaan asutettu. Väestön liikkuminen alueelta toiselle on synnyttänyt sivilisaatioita vaihtelevasti historian varrelle. Yhtäläisyys kukoistaneiden alueiden välillä lienee kuitenkin se, että ihmiset ovat tulleet sinne historian saatossa jostain muualta. Näin ollen liikkuminen ja siirtolaisuus ovat ihmiskunnalle tyypillistä käyttäytymistä. Tarkastellaanpa siirtolaisuutta viimeisen sadan vuoden aikana. Voidaan havaita, että 1900-luvulla siirtolaisuus suuntautui etupäässä Yhdysvaltoihin. Suomesta esimerkiksi muutettiin Yhdysvaltoihin ja Ruotsiin. Maailman mittakaavassa Yhdysvallat oli erityisesti toisen maailmansodan jälkeen suosittu muutto kohde ja on sitä yhä. Ihmismassat ovat aina olleet liikkeessä toiset seikkailujen toiset paremman elintason perässä, yhdistävä tekijä on kuitenkin liike. Tätä liikettä ja sen 2000-luvun Eurooppaa koskevaa osaa Tietäväinen teoksessaan kuvaa. Loppujen lopuksi teema on universaali ja siihen voi samaistua hyvin erilaiset ihmiset. Esimerkiksi irlantilaislähtöisen, nyt jo edesmenneen Frank McCourtin esikois- ja läpimurtoromaani Seitsemännen portaan enkeli kuvasi 1930-luvun irlantilaista liikehdintää Yhdysvaltoihin. Tietäväisen kirjaa lukiessa löysin yhtymäkohtia siis myös McCourtin tarinaan.

Rashidin hahmo muistuttaa myös Dostojevskin Rikos ja rangaistus romaanin päähenkilöä Raskolnikovia. En osaa selittää, miksi sillä Raskolnikov pohti tekojensa oikeutusta ja syyllisyyttä kun taas Rashid joutuu pohjalle Barcelonassa yrittäessään selvitä laittomana maahanmuuttajana Espanjan arjessa. Yhteistä lienee molemmille se kuumeinen tuska mikä niin Tietäväisen kuin Dostojevskin teoksista paistaa. Rashidin ongelmat vyöryvät lumipallon lailla ja ne laittavat lukijansa pohtimaan Euroopan suhdetta muuhun maailmaan. Tietäväinen ei päästä lukijaa helpolla hän myöntää itsekin sen ja näin on hyvä sillä harva suomalainen on tullut ajatelleeksi kuka ne halvat espanjalaiset tomaatit tosiasiassa poimii. Rikkaat maat ovat jo osittain riippuvaisia laittomasta siirtolaisuudesta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa suuri osa vihannes- ja hedelmäsadoista jäisi korjaamatta ilman Väli- ja Etelä-Ameriikasta tulevia laittomia siirtolaisia. Puhumattakaan monista tehtaista ja niiden toiminnasta. Tietäväinen laittaa lukijansa pohtimaan näitä seikkoja. Ville Tietäväisen sarjakuvaromaania voikin suositella kenelle tahansa.