"Jalkapallokausi on ohi: Ei enää pelejä. Ei enää
pommeja. Ei enää kävelyä. Ei enää hauskanpitoa. Ei enää
uimista. 67. Se on 17 vuotta yli 50. 17 enemmän kuin tarvitsin tai
halusin. Tylsää. Olen aina pahantuulinen. Ei hauskaa - kenellekään.
Olet käymässä ahneeksi. Käyttäydy ikäsi vaatimalla
arvokkuudella. Rentoudu - Ei se satu." (Hunter S.
Thompsonin viimeiset muistiinpanot)
Gonzo
- Hunter S. Thompsonin elämä on Rolling Stonen perustajan Jann S.
Wennerin ja toimittaja Corey Seymourin kokoama kirja edesmenneestä
gonzo-journalismin isästä. Gonzo ei ole elämänkerta vaan se on
enemmänkin Wennerin ja Seymourin kokoon parsima aikalaismuistelma
Hunter S. Thompsonista. Kronologisesti kulkevasta tarinasta
huolimatta kirjan kertojat ovat lukuisat eri ihmiset, jotka tunsivat
Hunterin hänen elämänsä eri vaiheissa. Tyypillisen elämänkerran
tai muistelmateoksen tapaan Gonzon tarina lähtee liikkeelle
Thompsonin lapsuudesta. Kentucky ja siellä vietetty lapsuus jättivät
omanlaisensa jäljet Hunteriin, mutta tiettyjä piirteitä hänessä
korostivat niin lapsuuden aikaiset ystävät kuin vasta aikuisiällä
tutuksi tulleet ihmiset. Karismaa Hunter tuntuu säteilleen, sillä
niin moni muistelija käyttää aikaa kuvatakseen hänen
poikkeuksellista karismaansa. Hunter S. Thompson faneille kirja ei
tuo suuria paljastuksia, eikä otsikoita. Kaikki tämä on kerrottu
jo aiemmin. Itse asiassa koko Thompsonin tuotanto oli enemmän ja
vähemmän omaelämänkerrallista tai ainakin vahvasti kertojan äänen
mukanaan tapahtumiin sekoittavaa journalismia. Toki Hunter kirjoitti
myös fiktiota tai ehkä hänen tapauksessaan ei pitäisi puhua
faktasta eikä fiktiosta vaan nimenomaan gonzosta, jonka luoja Hunter
oli.
Kirja
suurin ongelma on sen lukijan kannalta juuri useat kertojat ja
muistelijat. Samoja asioita toistellaan jopa saman ihmisen kertomana
ja tämä jos mikä turhauttaa lukijaa. Samalla useaan osaan
hajotettu kertojan ääni ei palvele tarinaa sen enempää. Tämä on
sinällään melko yllättävää kun ajattelee millaiset
pitkänlinjan journalistit kirjan takana ovat. Tarina sen sijaan on
mitä mielenkiintoisin. Se piirtää kuvaa miehestä joka eli niin
kuin saarnasi. Hunter S. Thompson nousi aikansa yhdeksi
merkittävimmistä kulttuuri-ikoneista ja yhä kuolemansa jälkeen
häntä kunnioitetaan niin kirjailijana kuin ilmiönä. Hunter ehti
elämänsä aikana toimia reportterina useassa eri lehdessä, mutta
pysyvimmän ja syvimmän suhteensa hän loi Rolling Stone lehden
kanssa. Rolling Stonen aikakaudelle osuvat myös hänen uransa
ehdottomat huiput kuten Fear and loathing in Las Vegas, eli
Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa. Hunterin elämänvaiheita on turha
kerrata sen enempää kirja-arvostelussa, varsinkin kun suurin osa
nimen tunnistavista henkilöistä tunnistaa myös legendan nimen
taustalla.
Uutta
tietoa Hunterista tämä haastatteluelämänkerta tuo ainakin minulle
hänen viimeisistä vuosistaan. Oikeastaan maagiset tekstit ovat
syntyneet Hunterin uran alkupuolella 1960- ja 70-luvuilla. Montaa
kirjaa Hunter ei enää viimeisten vuosien aikana julkaissut,
ylipäänsä hänen luovuutensa jäi päihteidenkäytön varjoon.
Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa kirjan filmatisointi toi Hunterin
uusien sukupolvien tietoon 90-luvun lopussa. Johnny Depp tekee
elokuvassa huikean roolisuorituksen Raoul Dukena aka Hunter S.
Thompsonina. Roolia varten Depp asusteli pidemmän toivin Hunterin
tilalla Coloradossa. Näin ollen heistä tuli hyvät ystävät ja
kirjan esipuhe on täten myös Johnny Deppin käsialaa. Kirjan
merkittävin tieto tulee Hunterin viimeisistä vuosista sillä
ystävät ja perheenjäsenet muistelevat vanhentunutta Hunteria
erilaisin silmin kuin nuorta gonzo-journalistia. Hunter oli
viimeisinä aikoinaan huonommassa kunnossa kuin koskaan, jalan
katkaiseminen ja yhä pahemmat päihdeongelmat yhdessä iän
kanssa veivät elämänhalun Hunterista. Yksi kirjan koskettavimmista
kohdista onkin kun hänen ystävänsä huomaavat Hunterin tajunneen
oman tilansa. Riehakas Hunter oli poissa ja kipinä hänen silmistään
oli kadonnut. Ei mennyt aikaakaan kun Hunter tajusi aikansa
koittaneen. Elämänkerta kattaa luonnollisesti vielä muisteluja
Hunterin kuoleman jälkeen, mutta suurin kirjallinen anti on
tarinoissa hänen elämästään.
