sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Paha, pahempi, yhteiskunta

Yhteiskunnallinen tyytymättömyys on kasvanut Suomessa, ainakin jos käytämme mittarina politiikkaa ja julkista keskustelua siitä. Politiikka on ryvettynyt vaalirahasotkuissa ja epämääräisissä toteutumattomissa lupauksissa. Perussuomalaisten nousua pidetään juuri yhtenä esimerkkinä protestista politiikkaa ja yhteiskuntaa vastaa. Mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa protestoida politiikkaa tai yhteiskuntaa vastaan? Kun ihminen sanoo kyllästyneensä nykymenoon, mitä hän oikeastaan tarkoittaa? Olivatko asiat ennen paremmin, tuskin kuitenkaan. Suomi on tällä hetkellä paremmin toimeentuleva kuin koskaan aiemmin. Mistä sitten kiikastaa? Mikä on sitten politiikan vika? Itse politiikan vika on tuskin mikään, vika on ihmisissä, jotka tekevät politiikkaa ja jos tarkkoja ollaan niin vika lienee tuskin heissäkään vaan itse poliittisessa järjestelmässä.

Mikä on yhteiskunta ylipäänsä? Kun puhumme yhteiskunnasta, mitä se tarkoittaa? Yhteiskunta on abstrakti termi joka viittaa tietyllä alueella oleviin yksilöihin ja yhteisöihin. Nämä yksilöt ja yhteisöt muodostavat keskenään vuorovaikutussuhteita, samalla yhteiskunnissa on muodostunut insituutioita ja valtarakenteita. Kulttuuri on myös osa yhteiskuntaa. Nykyiset yhteiskunnat koostuvat kolmesta eri osa-alueesta, jotka ovat julkinen sektori (valtio), yksityinen sektori (markkinat) ja kolmas sektori (kansalaisyhteiskunta). Nykyisessä terminologiassa käytetään myös termiä neljäs sektori, joka tarkoittaa perhettä ja ystäväpiiriä. Yhteiskunta ei siis vain ole "tuolla jossain", vaan se on läsnä kaikkialla.

Mitä sitten vaadittaisiin poliittisen järjestelmän muuttamiseksi? No, yksiselitteisesti vaadittaisiin yhteiskunnallista muutosta. Yhteiskunnan rakenteiden todellinen muuttaminen onkin vain vaikeampaa kuin äänestäminen muutaman vuoden välein. Kaikki se mikä on yhteiskunnan vika, onkin itse asiassa meidän oma vikamme. Yhteiskunta ei ole tuolla jossakin, vaan se on juuri tässä ja nyt ja me kaikki olemme osa sitä. Yhteiskuntaa ei voi muuttaa muuttamatta myös itseämme, sillä yhteiskunta on kuitenkin sen osiensa summa. Jokainen kansalainen on osa yhteiskuntaa jossa hän elää. Se on vain näin yksinkertaista, sillä jokainen meistä vaikuttaa siihen millainen yhteiskunta esimerkiksi suomalainen yhteiskunta on. Mikä sitten saa ihmiset suuntaamaan syyttävät sormensa kohti yhteiskuntaa tai politiikkaa, loppujen lopuksi kansalaisethan ne ovat olemassa olevat kansanedustajat valinneet. Olisiko osittain myös peiliin katsomisen paikka?

Tarkoitukseni ei ole puolustella politiikkoja tai politiikkaa millään tavalla, vaan tuoda se fakta esille, että loppujen lopuksi tilanteen muuttamiseksi vaaditaan enemmän tekoja kuin eduskuntavaaleissa äänestäminen. Jotta yhteiskunnallisia rakenteita saataisiin muutettua, vaikka nyt enemmän kansalaisyhteiskuntaa suosivaksi niin se vaatisi ensinnäkin kansalaisyhteiskuntaan lisää aktiivisia toimijoita, sillä pelkkä valittaminen ei kuitenkaan vie asioita eteenpäin. Poliittisen järjestelmän muutos vaatii yhtä lailla uusia toimijoita, jotta yhteiskunta pysyy toiminnassa. Mikäli haluamme saada lisää vastuuta kansalle niin se tarkoittaa, että kansalaiset tulevat jatkossa osallistumaan aiempaa enemmän asioiden käsittelyyn, niin tiedollisesti kuin käytännöllisesti.

Rajaa puolueiden ja kansalaisjärjestöjen välillä tulisi kaventaa. Tämä voisi aktivoida uutta väkeä mukaan toimintaan. Yhteiskunnan tai politiikan syyllistäminen vaatii siis myös omaan peiliin katsomista. Mitä minä voisin tehdä toisin? Olla enemmän kiinnostunut politiikasta ja yhteiskunnallisista kysymyksistä kenties. Ainakaan ratkaisu ei löydy MTV3:n viihdeuutisista. Toivottavasti tämä herättää ihmiset ajattelemaan yhteiskunnallisia kysymyksiä aiempaa enemmän sillä ajatukset siitä, että yhteiskunnalliset asiat tai politiikka eivät kosketa minua ovat yksiselitteisesti vääriä. Politiikka luo suuntaviivat harjoitettavalle yhteiskuntapolitiikalle, joka taas koskettaa jokaista tämän yhteiskunnan jäsentä lukemattomin eri tavoin. Yhteiskunta ei ole tuolla jossain, se on tässä ja nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti