Hanna Nikkanen - Viaton imperiumi

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=952010514X

Hanna Nikkasen oivallinen kirja Viaton imperiumi käsittelee suomalaisyritysten toimintaa kansainvälisillä kentillä. Miten Kongon kaivosteollisuus on yhteydessä Suomeen? Entä miten Iranin mielenosoitusten kukistaminen liittyy Nokiaan ja kuinka suomalainen metsäteollisuus on vyörynyt vauhdilla Etelä-Amerikkaan? Näitä suomalaisten yritysten kannalta kiusallisia kysymyksiä Nikkanen selvittää ansiokkaasti. Globalisaatio ja Kiina-ilmiö ovat asioita jotka lähes jokainen suomalainen on ainakin joskus kuullut, mutta millainen kuva meillä on suomalaisista yrityksistä jotka toimivat ylikansallisilla toimialueilla? Tiedämme, että työpaikat katoavat halvemman työvoiman perässä muihin maihin, mutta miksi suomalaiset yritykset osallistuvat myös näiden "kolmansien" maiden riistoon?

Kongon historia on surullista luettavaa ainakin kolonialismin ajoilta lähtien. Belgia oli se eurooppalainen maa, joka ensimmäisenä valtasi Kongon omaksi siirtomaakseen tai itse asiassa Kongo oli aivan ensiksi Belgian kuninkaan Leopold II henkilökohtaista omaisuutta sillä Kongoa hallitsi osakeyhtiö jonka kaikki osakkeet omisti Leopold II. Historiankirjat ovat meille kertoneet, kuinka kuningas Leopold II kohteli Kongon vapaavaltioita. Tuolloin maailmalle vietiin Kongosta norsunluuta ja luonnonkumia. Erityisesti luonnonkumin hinta oli hirvittävä sillä myöhemmin on arvioitu, että noin 4-8 miljoonaa ihmistä menetti henkensä Leopoldin vapaavaltiossa. Kesti kuitenkin lähes kuusikymmentä vuotta ennen kuin Kongo itsenäistyi rauhanomaisesti Belgiasta. Sittemmin tilanne ei ole juuri parantunut. Kongon luonnonvarat ovat koituneet sen kohtaloksi. Timantit olivat välissä haluttua kauppatavaraa, mutta sittemmin Kongon kysytyimmiksi luonnonvaroiksi on noussut metallit, joita elektroniikkateollisuus tarvitsee maailmalla.

Nikkasen kirjan tärkeimmät Kongoa koskevat metallit ovat koboltti ja tina. Suomeen näistä metalleista liittyy koboltti. Kokkolassa toimiva OMG Kokkola Chemicals Oy tehdas käsittelee koboltin eteenpäin myyntiä varten ja kun koboltin hinta on noussut viimeiset kuusi vuotta on tehtaan menestys ollut taattua, jopa niinkin taattua, että tämä yksi metalli jota ostaa yksi yritys on riittänyt monena vuonna nostamaan Suomen Kongon tärkeimmäksi kauppakumppaniksi kertoo Nikkanen kirjassaan. Mikä sitten tässä päällisin puolin hyvässä liiketoimessa on ongelmallista? Ongelmat tulevat Kongon kaivoksista ja erityisesti Kongon sekavan sisäisen tilanteen heijastuminen aivan suoraan työläisten turvallisuuteen. Kongon historia on ollut itsenäistymisen jälkeenkin yhtä sekavaa kuin sitä enemmin. Eri aseelliset ryhmittymät ja naapurimaat ovat himoinneet sen raaka-aineita. Tämä on ajanut alueen jatkuviin aseellisiin selkkauksiin joihin osallistuvat niin Kongon armeija, aseelliset kapinallisryhmät kuin epäsuorasti myös naapurimaat. Kaivoksissa tämä tarkoittaa, että kulloinkin alueita hallitseva ryhmittymä pyrkii hyötymään taloudellisesti mahdollisimman paljon kaivoksien toiminnasta. Kaivosmiehet tekevät työtä kirjaimellisesti henkensä kaupalla.

Nikkanen selvittää onnistuneesti konfliktin osapuolia ja tuo lukijansa tietoisuuteen eri metallien ja eri alueiden pahimmat ongelmat. Samoin kirjassa kerrotaan mihin nämä metallit menevät. Kännykkäteollisuus tarvitsee erityisen paljon kobolttia, kuparia, tinaa ja tantaalia. Elektroniikkateollisuuden kysyntä kasvaa maailmalla ja tämä tarkoittaa jatkuvasti kasvavaa kysyntää myös näille metalleille. Erityisesti kännykän kondensaattoreihin ja vastuksiin käytettävä tantaali on metalleista pahamaineisin, sillä sen hinta kymmenkertaistui nopeasti 2000-luvun alussa Nikkanen kirjoittaa. Kongon ja Suomessa toimivan OMG Kokkola Chemicalsin sulattamon kaupankäynti liittyy siis ihmisten tarpeisiin uudistaa elektroniikkaa yhä kiihtyvällä vauhdilla.

Viaton imperiumi on jaettu kolmeen osaa. Toinen osa vie lukijansa keskelle Iranin vihreää vallankumousta ja NokiaSiemensNetworksin osuutta Iranin valtakoneiston vastaiskussa. NSN oli myynyt vuonna 2008 televerkkokaupan yhteydessä Iranin viranomaisille valvontakeskuksen, jonka avulla viranomaiset pystyvät vakoilemaan mobiiliverkon käyttäjiä. Iranin vihreä vallankumous oli juuri käyttänyt voimanaan verkkoviestintää sillä valtion hallussa oleva media julisti vain ja ainoastaan valtion virallista totuutta samaan aikaan kun ulkomaiset journalistit oli häädetty maasta. Vallankumous hävisi taistelun ja sen petti tekniikka joka aluksi oli vihreän liikkeen perustava voima. Nikkanen on saanut käsiinsä ohjelmisto-cd:n jossa on tietoja, ei itse valvontakeskuksesta vaan paljon yleisemmin myös länsimaissa käytössä olevasta LIG (Lawful Interception Gateway) viranomaisten käytetystä välineestä, joka oli myös Iranin viranomaisten käytettävissä. Samalla kun itse valvontakeskus jäi kirjassa paljastamatta niin Nikkanen keskittää kaikki tarmonsa tähän arkipäiväiseen LIG:n tutkimiseen ja tämä onkin täysosuma. LIG kun ei sano monelle suomalaiselle yhtään mitään, mutta asiaan perehtymällä saa kattavan kuvan siitä, miten helppoa viestiliikenteen valvominen loppujen lopuksi on.

Iranin tapahtumat johtivat Nokiaan kohdistuvaan boikottiin maassa. Täytyy muistaa, että Iranin 76 miljoonasta asukkaasta yli puolet ovat alle 30-vuotiaita joten boikotilla on myös seurauksensa sillä ennen vihreän liikkeen pettymystä Nokia oli ollut juuri nuorten iranilaisten silmissä "se" merkki. Vuoden 2009 aikana boikotin seurauksena kaikki kuitenkin muuttui. Pelkästään heinäkuussa 2009 Nokia menetti yli 60 prosenttia markkinoistaan Iranissa ja samaan aikaan "Connecting people" vääntyi julisteissa ja netissä muotoon "Shooting people". NSN ei osannut tarjota Nikkaselle tyydyttäviä vastauksia siitä, mitä Iraniin todella myytiin. NSN:n Iran kaupoista vastannut Lauri Kivinen on muuten Yleisradion nykyinen toimitusjohtaja. Tätä jos mitä voisi nimittää ironiaksi. Kirjan toisen osan ja koko kirjan parasta antia on Nikkasen erinomainen selvitys viestinnän valvonnasta ja tämän valvonnan kiertämisestä. Mitä sensuroidaan, miksi ja miten? Samalla teoksesta löytyy myös hyödyllinen opas jokaiselle suomalaiselle. Tiedämmekö edes, että jokaisesta nettisivulla käynnistä jää jälki palvelunvastaanottajan tietoihin? Tuskin. Tämä tieto ei katoa oman koneen sivuhistoriaa tai evästeitä poistamalla vaan jokainen käyntisi eri nettisivuilla tallentuu automaattisesti palveluntarjoajan tietoihin vähintään kahdeksi vuodeksi.

Kirjan kolmas ja viimeinen osa vie Etelä-Amerikkaan. Lähes jokainen suomalainen lienee muistaa parin vuoden takaiset uutiskuvat Argentiinan ja Uruguayn rajalta jonne avattiin silloin Metsä-Botnian sellutehdas. Argentiinassa osoitettiin mieltä kiivaasti tehdasta kohtaan, mutta tämä on vain pieni osa sitä todellisuutta jossa suomalaiset metsäjätit Etelä-Amerikassa toimivat. UPM omistaa nykyisin tuon Fray Bentosin sellutehtaan, mutta myös Stora Enso on hyvin näkyvästi esillä erityisesti naapurimaa Brasilian eukalyptusbisneksessä. Metsäteollisuus on suunnannut halvan raaka-aineen perässä uusille alueille. Suomessa työpaikat häviävät ja samaan aikaan metsäteollisuus suuntaa alueille jossa sen toiminta on suurella voimalla mahdollisimman pitkälle automatisoitua. Samalla jättimäisiksi kasvaneet eukalyptusviljelmät vievät ravinteet maaperästä joka köyhdyttää paikallisten ihmisten viljelymahdollisuuksia. Kolmannen osan vahvuus on jälleen kerran Nikkasen kyky tehdä monimutkaisesta lukijan kannalta ymmärrettävää. Metsäyhtiöiden ja maattomien kiistat eivät ole niin yksinkertaisia vaan tässäkin sopassa on mukana useita eri toimijoita. Tässä juuri Nikkasen vahvuus piilee. Hän osaa selvittää eri osapuolet ja tuoda lukijan eteen kaikki kiistan osalliset. Osansa kritiikistä saa myös ansaitusti suomalainen media ja sen sylikoiramaisuus suuryritysten edessä. Tätä kritiikkiä lukiessa mieleeni tulee Pekka Mykkäsen kirjoitus ajalta jolloin hän oli Helsingin Sanomien Kiinan kirjeenvaihtaja. Mykkänen kirjoitti, että vaikka hän ei todellakaan ollut kiinalaisten viranomaisten suosiossa niin ainoa kerta kun häntä koko Kiinan kirjeenvaihtajuuden aikana uhattiin väkivallalla tuli suomalaiselta kauppavaltuuskunnan jäseneltä, joka kirosi Mykkäsen kriittisiä kirjoituksia Kiinasta ja uhkasi vetää tätä turpaan koska joutuu nuolemaan kiinalaisten persettä Mykkäsen kirjoitusten vuoksi. Mykkänen onkin ollut ammattikuntansa kirkkaimpia edustajia joka ei ole vaiennut kaupallisten intressien vuoksi, mutta valitettavan usein asiat ovat toisin kuten myös Nikkanen kirjoittaa.

Viaton imperiumi antaa lukijalleen hyvän kuvan siitä, mitä tämän hetkinen kansainvälisinen yritystoiminta todellisuudessa suuryrityksille on. Voittoja haetaan sieltä, mistä kokonaiskustannukset tulevat kaikista edullisimmaksi. Jotta toiminta pysyy kestävällä pohjalla on meidän kuluttajien syytä tietää, mitä konkreettisesti tällainen toiminta tarkoittaa niin työntekijöiden kuin ympäristön kannalta. Muuten olemme palaamassa aikaan jolloin rikkaudet haettiin köyhistä maista välittämättä niiden kustannuksista vähääkään. Viaton imperiumi on tinkimättömän journalismin kirkkaimpia lippulaivoja.