Peter Englund - Sodan kauneus ja kauheus

"Tätä on sota. Ei se ole kuolemanvaaraa, ei kranaattien punaista ilotulitusta, joka sokaisee iskiessään vinkuen alas, vaan tunne siitä, että on marionettina tuntemattoman nukkemestarin käsissä, ja se tunne kylmettää joskus sydämen kuin kuolema itse olisi tarttunut siihen."

Ruotsin akatemian jäsen ja pitkänlinjan historioitsija Peter Englund tunnetaan teoksistaan joissa hän käsittelee Ruotsin suurvalta aikaa tai maailmansotia. Englundin vuonna 2009 suomennettu teos Sodan kauneus ja kauheus oli syystä tai toisesta jäänyt hyllyyn odottamaan lukuvuoroaan turhan pitkäksi aikaa. Nyt tilanne tuli korjattua ja tämä ensimmäistä maailmansotaa käsittelevä kirja on luettu. Mitä Englundin kirjasta jäi sitten käteen? Niille jotka eivät tunne Englundin tapaa kirjoittaa aiheestaan niin voidaan sanoa, että Englund käyttää valtavasti aikaa etsiessään materiaalia kirjojaan varten. Nyt käsillä oleva teos kerää yksiin kansiin ihmisiä ensimmäisen maailmansodan myllerryksessä. Teos perustuu paljolti aikalaisten päiväkirjoihin ja muistelmiin sekä myöhempiin tutkimuksiin. Englund vyöryttää sodan lukijan silmille, sillä näkökulma ei ole tekninen eikä teoreettinen vaan arkinen, niin että lukija samaistuu kirjan henkilöihin jotka ovat sattumalta joutuneet sodan kierteisiin. Sodan kauneus ja kauheus on todellinen kertomus 19 eri ihmisestä joita kaikkia yhdistää ensimmäinen maailmansota. Näistä ihmisistä suurin osa on sotilaita, mutta mukana on myös siviilejä kuten sairaanhoitajia jotka työskentelevät rintamalla. Teos etenee kronologisessa järjestyksessä ja se on todella kuvaus sodan kauneudesta ja kauheudesta.

Englundin kyky etsiä tietoa muista kuin kenraaleista tai poliitikoista on kadehdittavaa. Näiden yhdeksäntoista henkilön kuvaukset ja muistelmat sodan tapahtumista ovat sellaista tietoa jota esimerkiksi toinen kuuluisa historioitsija Anthony Beevor ei kirjoissaan tavoita. Englund ei siis kirjassaan juuri ensimmäistä maailmansotaa selittele vaan luottaa siihen, että lukijalla on normaali historiantietämys aiheesta. Oikeastaan tuo suuri kuvio koko sodan taustalla tulee kyllä esiin myös yksityisellä tasolla kirjan henkilöiden kertomana. Alun innokkuus, kun sota alkoi "sota joka lopettaa kaikki sodat", nopea sota jossa saavutetaan suuria voittoja ja niin edespäin. Kaikki aikalaiset ja seuraavat sukupolvet tietävät miten todellisuudessa kävi. Sodasta tuli raaka, armoton ja loputon. Ei laulettu enää rintamalle pääsystä vaan pelko ja epätoivo ottivat nopeasti vallan. Rauhasta ei saanut puhua ensimmäisinä vuosina, elintarvikepula paheni sodan pitkittyessä ja miestappiot nousivat uuden teknologian myötä huimaaviksi. Englundin biografiat ovat kerätty eri puolilta rintamaa eri mantereilla. Sodan kauneus ja kauheus ei ole pelkästään voittajien historiaa vaan siinä on laajasti materiaalia myös hävinneiden maiden asukkaiden ja sotilaiden kirjoittamana. Kaikkia näitä ihmisiä yhdistää se seikka, että he kokevat olevansa marionetteja suuressa näytelmässä jossa kukaan ei ole oikeasti ohjaksissa. Ajelehtimisen tunne kasvaa mitä kauemmin sota kestää ja kansa turtuu tapahtumiin.

Rivisotilaiden näkökulmasta historiaa kirjoitetaan turhan harvoin. Englund taas luottaa juuri siihen, että rivisotilaiden sanoma kiinnostaa lukijaa ja näinhän se on. Englundin kirjaa voisi kuvata sanoilla moniääninen päiväkirja. Teos tasapainottelee tietokirjan ja kaunokirjallisuuden välillä kielellisesti ja on sanomattakin selvää, että Englund on kirjallisesti lahjakas. Sodassa kauneutta ihmiset näkevät lähinnä luonnossa, sen maisemissa joissa ihminen tuntee itsensä pieneksi. Sodan kauheus taas paljastuu rintamalla jossa tehdään taktisesti järjettömiä hyökkäyksiä vain kenraaleja miellyttääkseen. Monet sotilaat eivät voi ymmärtää strategioita joita heidän tulisi noudattaa sillä he tietävät olevansa kuolemanomia, mutta heidän on pakko. Ensimmäinen maailmansota ja asevarustelujen tekninen kehitys muuttivat sodan luonnetta aiempiin sotiin verrattuna. Konetuliaseet tekivät vanhanaikaiset strategiat tarpeettomiksi, myös siviilit joutuivat kärsimään sodasta merkittävästi ja kotirintamien tuki sodalle pieneni mitä pidemmäksi sota kävi. Italialaisen Paolo Monellin sanoin: "Tämä tulee olemaan meidän paha perintömme, tai hyvä perintömme, joka tapauksessa meidän peruuttamaton perintömme - ja me tulemme aina olemaan muistojemme vankeja."

Lue myös Peter Englund - Kirjeitä nollapisteestä