Baabelin torni

Pieter Brüghelin (1525-1569) maalaus Baabelin tornista.

Baabelin tornin tarina lienee kaikille tuttu. Raamatun mukaan Nooan jälkeläiset ryhtyivät rakentamaan korkeaa tornia, jonka tarkoitus oli tavoittaa taivas. Ihmiskunta oli tuolloin yksikielinen, yhdistynyt ja yksimielinen. Jumala suuttui ihmiskunnalle sen ylimielisestä tavoitteesta ja seurauksena oli kielien ja kulttuurien hajaannus.

Baabelin tornin tarina toimii pienenä johdatuksena tämän kertaiseen tekstiin. On nimittäin yhä olemassa kieli joka on universaali ja jonka ymmärrys on sama kaikelle ihmiskunnalle. Tämä kieli on tietysti matematiikkaa. Matematiikka on ihmiskunnan universaalikieli joka ei ole millään tavalla sidottu aikaan tai paikkaan. Matematiikan ymmärrystä ei rajoita kulttuurinen konteksti vaan sen säännöt ovat samanlaiset maailman joka kolkassa. Tähän perustuu matematiikan voima.

Kirjoitettu kieli ei pysty vastaamaan todellisuutta realistisen ontologian mielessä. Kieli on aina tietyllä tavalla sidottu kontekstiinsa. Otetaan vaikka esimerkki. "Tämä mies on lyhyt" Tässä on kirjoitettua kieltä. Kielellä on kuitenkin omat symboliset viitteensä, jotka riippuvat kontekstista. Lisäksi kielellä on sen konnototatiivinen ja denotatiivinen merkityksensä. Palataan esimerkkiin "Tämä mies on lyhyt" Näihin kirjainten muodostamiin sanoihin on siis tarkoitettu viesti, että joku mies on lyhyt eli ei normaalin mittainen. Keskipituus on kuitenkin muuttunut ihmiskunnan historian aikana merkittävästi, joten jotta voimme ymmärtää mitä lyhyt tässä tarkoittaa meidän tulee tietää aika jolloin tämä "Tämä mies on lyhyt" on kirjoitettu. Napoleonia pidetään tänä päivänä lyhyenä, mutta tosi asiassa. Otetaan taas käytännön esimerkki .Napoleon oli omana aikanaan keskimittainen, joten tulkintaamme Napoleonin pituudesta vääristää eri historiallinen konteksti. Napoleonin aikalaisten mielestä Napoleon ei siis ole ollut mitenkään lyhyt. Tämä on normaalin puhutun ja kirjoitetun kielen ongelma. Kieli on siis parhaimmilaankin "valistunut" tulkinta ontologiasta. Kielen avulla todellisuuden perimmäistä olevaista on mahdoton paljastaa. Kuinka sitten käy esimerkiksi yhteiskuntatieteille jos niiden tuottama tieto on vaikkapa diskurssianalyysin keinoin tuotettua, kieleen perustuvaa tietoa?  Kielen tehtävä on löytää tietoa sosiaalisesta maailmasta ja lisäksi yhteiskuntatieteiden (erityisesti filosofian) on yhä esitettävä niitä tärkeitä kysymyksiä jotka haastavat matemaatikot ja fyysikot pohtimaan omia näkemyksiään.

Matematiikan universaalius on voima jota ihmiskunta ei edes todellisuudessa ymmärrä. Se on kuin Babylonian yhteiskieli ja sen avulla matemaatikot voivat käydä vuoropuhelua kulttuurista ja kielestä riippumatta. Matematiikka on avain moniin merkittäviin kysymyksiin. Otetaan esimerkiksi ajatus "Mitä eroa on sattumalla ja kohtalolla?" Tämä tulee monesti esiin jos alkaa puhua ihmisten kanssa sattumasta. Sattuma ja kohtalo muistuttavat kummasti toisiaan, mutta niillä on yksi perustavanlaatuinen ero. Siinä missä ajatellaan, että kohtalo on jollain tapaa ennalta-annettua ja siihen ei yksilö pysty itse vaikuttamaan, niin sattuma noudattaa erilaista logiikkaa, vaikka sattumasta voisi ajatella, että se on vain samanlainen ajatusmalli kuin kohtalo. Sattumalla eli todennäköisyydellä on kuitenkin matemaattinen kaava. Se voidaan hahmottaa matematiikan keinoin ja näin ollen ero kohtaloon on valtava jo käsitteen tasolla. Todennäköisyys on matematiikan avain sattuman luonteen avaamiseksi.

Mitä kaikkea matematiikka meille voikaan vielä kertoa todellisuudesta? Ajasta, avaruudesta tai maailmankaikkeuden luonteesta? Sitä ei vielä osata kertoa, mutta matematiikka (ja myös fysiikka) on ihmiskunnan todellinen Babylonian kieli.