Anna Kontulan tuore pamfletti Näkymätön kylä - Siirtotyöläisten asema Suomessa antaa lohduttoman kuvan Olkiluodon uuden sukupolven ydinvoimalan rakentamisesta. Ydinvoimalan rakentaa ranskalainen rakennusjätti Areva. Areva tosin on vain hallinnollinen osapuoli, sillä kustannusten karsimiseksi suuri osa varsinaisesta rakennustyövoimasta ostetaan alihankintana eri puolilta Eurooppaa. Olkiluodon reaktorityömaan ympäristöön onkin noussut parakkikylä jossa asuvat uuden ja uljaan ydinvoimalan rakentajat. Kansallisuuksien kirjo on laaja löytyy niin EU maiden kuin ei Eu maiden kansallisuuksia. Kontula pääsi lopulta asumaan puolalaisten rakennusmiesten parakkiin, mutta kierrellessään eri puolilla parakkikylää hän onnistui myös haastatella niin Albaniasta kotoisin olevia rakentajia kuin Makedoniasta tulevia miehiä.
Mikä tekee tästä niin erikoista? Kontula pohtii järjettömyyttä joka tuo Suomeen valtavan määrän ulkomaalaisia rakennusmiehiä, mutta samanaikaisesti tekee selväksi, että kun työ on tehty niin kotimaa kutsuu. Järjestelmä ja rakentaminen siis elää kirjaimellisesti halvempien työmiesten työstä. Esimerkiksi puolalaiset tekevät kymmentuntista työpäivää kuutena päivänä viikossa, mutta käteen jäävä palkka on noin kaksi tuhatta euroa kuussa kun vastaavan työmäärän tekevä suomalainen rakennusmies maksaisi yli tuplasti saman verran. Samaan aikaan kun Suomessa kärsitään lamaa ja rakennusala lomauttaa tai irtisanoo tuhansia työntekijöitä Olkiluotoa rakennetaan halvemmalla työvoimalla, joka ei näy minnekään, eikä kuulu minnekään. Konkreettisesti nämä miehet ovat pari vuotta eri maissa työkomennuksilla, jotta he voivat saada perheelleen paremman elintason kotimaassaan. Suurin osa puolalaisista on perheellisiä miehiä ja he ovat joutuneet tekemään valinnan lasten lapsuusvuosien ja tulevien koulumaksujen välillä.
Tilanne ei ole kuitenkaan ainutlaatuista vain Suomessa vaan koko maailma elää tällä hetkellä halvemman työvoiman tekemällä työllä. Puolassa rakentavat ukrainalaiset rakennusmiehet, Dubai on kuuluisa maailman huomion saaneista pilvenpiirtäjistä, mutta ne on rakennettu intialaisten ja kiinalaisten rakennusmiesten hiellä ja verellä. Globaalin aikakauden perusperiaate on, että pääomalla ei ole isänmaata. Tämä heijastuu Suomeen myös rakennusalan ulkopuolella, thaimaalaiset marjanpoimijat ja vierasperäiset seksityöläiset ovat saman globaalin työjärjestyksen eri osia. Maahanmuutosta puhuttaessa monet kriitikot toivottavat Suomeen tervetulleeksi työn perässä tulevat henkilöt, mutta kuinka tervetulleita ovat kaikki edellä mainitut ryhmät?
Ammattiyhdistysliikkeet ovat voimattomia tilanteen edessä. Eikä Ay-väki edes tiedä kuinka tilanteeseen pitäisi reagoida, pitäisikö vierastyöläisiä puolustaa vai pelätä? Tähän kysymykseen ei ammattiyhdistysliikkeen piiristä ole osattu ottaa kantaa tai sitten koko asia halutaan kieltää. Tämän päivän maailmassa jossa pääomalla ei ole isänmaata ei isänmaata voi olla ay-liikkeelläkään. Työehtosopimuksien osalta tilanne tulisi saada yhtenäiseksi edes koko Euroopan Unionin alueella tai pelisäännöt ainakin selväksi, että kohdemaan työehtosopimukset määrittäisivät yhtenäisen palkkatason kaikille työntekijöille. Suomessa ollaan mielenkiintoisen tilanteen edessä. Kaksi uutta ydinvoimalupaa on myönnetty. Saa nähdä kuka tai ketkä ne rakentavat? Ylipäänsä kuinka suhtaudumme niin sanottuihin vierastyöläisiin? Ovatko he tervetulleita myös jäämään Suomeen kun heidän työnsä on tehty vai passitetaanko heidät tiehensä mahdollisimman nopeasti kun tehty työ on saatu päätökseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti