Yliopisto on taas ollut julkisessa keskustelussa kun korkeakoulutuksen tulevaisuutta pohtiva työryhmä on laatinut ehdotuksiaan yliopistojen "kehittämiseksi". Kun uusi yliopistolaki runnottiin läpi ilman sen suurempaa keskustelua vasta vuosi sitten, niin tuolloin vakuuteltiin, että korkeakoulutus ei muutu maksulliseksi Suomessa. Nyt ollaan tilanteessa jossa työryhmä on laatinut erilaisia ehdotuksia tulevaisuuden varalle ja näissä ehdotuksissa maksullisuus on suuressa roolissa. Yliopistot on jo aiemmin alistettu kilpailemaan taloudellisista resursseista muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa. Seuraavana on opiskelijoiden vuoro. Täytyy kysyä, onko tämä yliopiston tulevaisuus?
Toivottavasti ei ole. Olemme hiljaisesti vaipuneet tilanteeseen jossa yliopiston perustehtävä eli tieteellisen tiedon tuottaminen (perustutkimuksen tekeminen) alkaa olla jo toissijaista erilaisiin tuloksellisiin tavoitteisiin verrattuna. Yliopistoista on tulossa yhä suuremmassa määrin tehtaita muistuttavia tuotantolaitoksia joista ei tosin tule ulos tuotteita vaan maistereita ja tohtoreita kuin liukuhihna vauhdilla. Tiede ja tieteen tekeminen on historiallisessa katsannossa yksi ihmiskunnan merkittävistä saavutuksista ja yhdessä taiteen kanssa ne merkitsevät kaikkea sitä, mikä ihmisrodussa on edistyksellistä verrattuna eläinkuntaan.
Yliopiston tulisi olla autonominen ja taloudellisesti riippumaton toimija (kuten vielä reilu vuosi sitten) sillä sen perustehtävä ei ole vastata mihinkään järjettömiin tehokkuus- ja tuotantotavoitteisiin. Jos sitten näin on, on sanottava että Suomessa järki on alistettu välineellisiin pyrkimyksin. Historia tietää esimerkkejä jolloin järjen välineellistäminen on johtanut tuhoisiin seurauksiin.
Mikä on sitten yliopisto tai sen tehtävä? Kollegani Toni Kosonen on määritellyt yliopiston tehtävää perustutkimusen lisäksi näin: Yliopisto on autoeroottinen toimija, joka uusintaa näin omaa identiteettiään ja toimintaa.Yliopiston tehtävä on siis kasvattaa opiskelijoistaan jatkajia akateemiseen maailmaan. Näin yliopisto itse tuottaa ja uusintaa omaa toimintaansa. Yliopisto on siten muusta yhteiskunnasta irrallien toimija, jonka tavoitteiden tulisi muut kuin maisteritehtailu. Ulkopuolisten tahojen mukaan tuominen tähän tieteellisen maailman prosessiin on vaarallista. Näinhän on nyt käynyt kun yliopistojen johtoon on tullut paljon yritysten edustajia.
Yliopisto on kriisissä, Oulussa on käynnissä yt-neuvottelut, lakkovaroitus kaikkiin yliopistoihin on annettu ja kukaan ei osaa kertoa mikä on suomalaisen yliopiston tulevaisuus. Yliopiston henkilökunta on reagoinut tähän ja heillä näkyy pinssejä joissa lukee: "Me olemme yliopisto". Sinäänsä hyvä ajatus, mutta jotain olennaista taas puuttuu, sillä missä ovat opiskelijat sillä aivan yhtä lailla opiskelijat muodostavat yliopiston ja juuri opiskelijoista kasvatetaan sitä tulevaa tieteentekijä sukupolvea. Yliopiston ongelma onkin jo osittain siinä, että edes opiskelijat ja henkilökunta eivät identifioidu samaan asemaan. Esimerkiksi SYL:liä ei kiinnosta kuin opiskelijoiden etujen ajaminen ja henkilökunta viestii taas pinsseillää pahimmillaan sitä, että he ovat yliopisto. Opiskelijat eivät tähän kategoriaan "me" sitten ilmeisesti kuulu.
Lakkokevät on julistettu alkaneeksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti