"I want second opinion" on tuttu toteamus lähes jokaisesta amerikkalaisia lääkäreitä käsittelevästä televisiosarjasta. Käännän tämän toisen mielipiteen etsimisen tällä kertaa kohti suomalaista menestystä erilaisissa kansainvälisissä vertailuissa.
Vuonna 2002 Suomi kohosi World Economic Forumin tutkimuksen mukaan maailman kilpailukykyisimmäksi taloudeksi. Kärkipaikan tässä monien tahojen kritisoimassa "tutkimuksessa" Suomi säilytti myös vuodet 2003 ja 2004. Yksikään suomalainen ei voinut olla kuulematta sitä hehkutusta joka tutkimuksen julkistamisen jälkeen seurasi. Nyt tilanne on taas toinen, Suomi putosi tutkimuksen kärkisijoilta ja uutisointi tutkimuksesta jäi kokonaan pimentoon. Pöh - kuka tällaista tutkimusta nyt enää muistaisi, saimmehan tilalle ykkössijan koululaisten kykyjä vertailevassa PISA tutkimuksessa. Tiedostusvälineiden rummutuksen myötä olemme taas samassa tilanteessa kuin kilpailukykytutkimuksen aikana. Kaikkialla aina muistetaan mainita miten olemme PISA:n kärkimaa.
Toinen mielipide näistä tutkimuksista antaa hieman erilaisen kuvan siitä mitä Suomessa on juhlittu. Otetaan ensiksi käsittelyyn kilpailukyky. Mitä Suomi konkreettisesti hyötyi tästä monien mukaan pehmeisiin arvoihin perustuneesta tutkimuksesta. Heikki Patomäen mukaan ei juuri mitään sillä vuosien 2002-2004 aikana ulkomaiset investoinnit Suomeen eivät lisääntyneet juuri lainkaan ja ne pysyivät lähes samalla tasolla kuin aiemminkin. Samaan aikaan esimerkiksi Kiina sijoittui vuotena 2003 sijalle 44 ja vuonna 2002 sijalle 42. Kiinaan kuitenkin satoi ulkomaisia sijoituksia aivan valtavalla volyymilla. Miljardeja investoitiin ulkomailta Kiinaan ja kansainväliset yhtiöt taistelivat siitä ketkä pääsevät ajoissa mukaan Kiinan markkinoille. Samalla Suomi oli tämän "tutkimuksen" mukaan maailman kilpailukykyisin talous, mutta se ei houkutellut ulkomaisia investointeja aiempaa enemmän. Ei lienee tarvitse olla Sherlock Holmes, että tajuaa World Economic Forumin tutkimustuloksen ja todellisten investointien välisen ristiriidan. Todellinen kilpailukyky on ollut olemassa aivan toisilla mittareilla kuin WEF:n tutkimus osoitti.
Toinen mielenkiintoinen tutkimus on 15-vuotiaiden koulumenestystä mittaava PISA tutkimus. PISA tutkimuksen kärkisijaa on kuulutettu yhtä mahtavasti kuin kilpailukyky menestystä vuosituhannen alussa. Tässä tapahtui nopea siirtymä median osalta kun sopivasti löydettiin taas toinen menestystutkimus. PISA:n mukaan suomalaiset 15-vuotiaat ovat kärkimaa äidinkielessä (2000), matematiikassa (2003) ja luonnontieteissä (2006). Tämä on tullut lienee kaikille selväksi. Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että vuonna 1999 Suomi osallistui TIMMS (Trends in International Mathematics and Science Study) nimiseen matematiikan ja luonnontieteiden osaamista selvittävään tutkimukseen, mutta sijoitukset eivät olleet yhtä loistavia kuin PISA tutkimuksessa. Matematiikassa suomalaiset 8-luokkalaiset sijoittuivat 14. ja luonnontieteissä 10. Tämän jälkeen TIMMS tutkimus on toteutettu myös vuosina 2003 ja 2007, mutta Suomi ei enää vuoden 1999 jälkeen lähtenyt mukaan TIMMS:siin. Eli voidaan taas kysyä ja esittää se toinen mielipide, että ovatko asiat aina niin yksinkertaisia kuin meille tiedotusvälineiden kautta kerrotaan. TIMMS tutkimus on loistanut poissaolollaan kun PISA tuloksia on hehkutettu ja keskitytty tekemään suomalaisesta koululaitoksesta vientituotetta ulkomaille. Vielä lopuksi pieni piikki lisää suomalaiseen koulutuskeskusteluun. Samalla kuin PISA tutkimuksessa on tullut menestystä niin tutkimukset kouluviihtyvyydestä kertovat karua kieltään. Euroopan maista ainoastaan Venäjällä oppilaat viihtyvät koulussa huonommin kuin Suomessa. Tämä antanee aihetta kysyä sitä toista mielipidettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti