Länsimainen maailmankuva perustuu ajatukselle, että Eurooppa ja Pohjois-Amerikka olisivat luoneet lähes kaiken merkittävän tieteen ja taiteen. Euroopan ja erityisesti Pohjois-Ameriikan rooli maailman sivistyksen suunnannäyttäjänä on kuitenkin erittäin nuori ja rajoittunut. Ylipäänsä ajatus siitä, että demokratia ja sivistys olisivat vain Euroopan ja Yhdysvaltojen luoma etuoikeus jota vahvimman oikeudella levitetään maapallon kaikkiin kolkkiin on vaarallinen. Tosiasiassa se mitä nyt kutsumme globalisaatioksi ei ole suinkaan uusi ilmiö. Teknologian ansiosta ideoiden liikkuminen on vain nopeutunut ekspotentiaalisesti. Ideat, niin tieteen kuin politiikan saralla ovat olleet jatkuvassa vuorovaikutuksessa ihmiskunnan historiassa. Intia ja Kiina ovat maailman vanhimmat yhä "toimivat" sivilisaatiot ja ne ovat olleet antamassa meille eurooppalaisille erittäin paljon tieteen saralla.
Intia, jota pitkään kohdeltiin alemman kastin valtiona, kiitos brittien siirtomaa historian, on saamassa arvostuksensa takaisin. Kun esimerkiksi eurooppalaiset valloittajat lähtivät sivistämään Aasian barbaareja heiltä unohtui, että siellä olevilla valtiolla oli takanaan jo useamman vuosituhannen historia. Intialainen taloustieteen "Nobelin" saanut Amartya Sen kirjoitti Intian moniarvoisesta historiasta ja sen erittäin sekulaarista lähestymisestä uskontoon. Intia on kautta historian tarjonnut turvapaikan useiden uskontokuntien edustajille ja Intiassa pitkälle brittien saapumiseen asti vallitisi yhteisymmärrys eri uskontokuntien välillä. Intian historiasta löytyvät myös agnostikkojen kirjoituksia yli kahden tuhannen vuoden ajalta. Hindu, muslimi ja buddhalaiset keisarit ovat hallinneet maata ja näin ollen luoneet sille sen moniäänisen identiteetin. Yhä tänäkin päivänä Intiassa asuu maailman toiseksi suurin muslimiväestö Indonesian jälkeen. Edes Intiasta juuri muslimeille irroitettu Pakistan ei ole saavuttanut muslimien määrässä Intiaa.
Keskiajalla italialainen filosofi Giordano Bruno esitti ääneen ajatuksen, että on oltava olemassa ääretön määrä maailmoja. Bruno poltettiin roviolla Campo de Fiorilla harhaoppisuudesta. Samaan aikaan Intiaa hallinnut muslimikeisari Akbar tarjosi kaikille uskontokunnille ja agnostikoille yhtäläisiä vapauksia harjoittaa omia toimijaan. Hän vastusti uskontojen kapeakatseisuutta, näin siis samaan aikaan barbaarien Intiassa kun Euroopassa sivistys ja edistys poltti roviolla vääräuskoisia.
Entäpä sitten hetken maapallonlaajuisessa tietoisuudessa ollut Haiti? Saimme kaikki kuulla kuinka Haiti on yksi Amerikan köyhimmistä maista, muistiko kukaan kysyä miksi? Ah, tämä on jo ennalta-arvattavaa... Kuinkas muuten kuin taas yksi kolonialismin tarjoama ruma kertomus siitä kuinka naturalismin nimissä edistynyt Eurooppa alisti pienen saarivaltion. Tässä tarinassa tarvitsee palata historiassa taakse vain kaksisataa vuotta. Slavoj Zizek esittää syyn, miksi Haiti on tänäkin päivänä yksi Amerikan köyhimmistä maista. Tapahtumat ajoittuvat vuoteen 1804, Haiti on vielä hetki sitten ollut Ranskan siiromaa. Orjien kapina on tuottanut lopulta tulosta ja Haitista on tullut mustien tasavalta. Napoleon on kuitenkin noussut valtaan Ranskassa jä hän päättää lähettää armeijan tuhoamaan uuden tasavallan ja palauttamaan orjuuden. Kymmenentuhannen sotilaan armeija ei onnistu tehtävässään ja Napoleon hävisi. Tähän asti kaikki hyvin, mutta seuraa lännen vastaisku. Haiti julistettiin boikottiin. Vuonna 1824 kun Ranska oli valmis tunnustamaan Haitin itsenäisyyden se vaati kuitenkin korvauksia menettämästään orjatyövoimastaan. Niinpä Haiti maksoi Ranskalle velkaa 60-70 prosenttia vuosittain koko maan budjetista aina vuoteen 1946 asti. Siis yli sata vuotta siitä kun Ranska oli tunnustanut Haitin ja niin absudista syystä kuin orjuuden menettämisestä koituvat menetykset!
Jared Diamond sekä J.R. McNeill ja William McNeill ovat omissa kirjoissaan tarkastelleet ihmiskunnan historiaa ja verkottumista. McNeillit laativat teesinsä siitä kuinka tavarat, ideat, yhteistyö ja kilpailu ovat vauhdittaneet innovaatioita ja kuinka ne ovat maailmanlaajuisesti levinneet. Tietyt maantieteelliset alueet ovat sijainneet vaihdon solmukohdissa ja ne ovat näin ollen saavuttaneet tämän ansiosta "johtavan" aseman. Jared Diamond on samoilla linjoilla ja Diamondin teesi sivilisaatioiden menestyksestä on vieläkin selkeämpi kuin McNeillien, ideat ja innovaatiot leviävät parhaiten itä-länsi suunnassa eli kun katsotaan karttaa niin Kiina, Intia, Eurooppa ja Pohjois-Amerikka sijaitsevat tällä vyöhykkeellä jolla "vaihtoa" tapahtuu eniten. Näin ollen Euroopan ja Yhdysvaltojen menestymisen takana on se, että ne ovat jatkuvasti saaneet vuorovaikutuksessa ideoita muun muassa tieteen saralla näiltä "alempi" arvoisilta sivilisaatiolta. Kukaan tai mikään alue ei ole itsekseen voinut kehittyä muita vahvemmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti