Taloustieteilijä saa paikan

Helsingin Sanomissa oli viikonloppuna mielenkiintoinen juttu kymmenen vuoden välein koittavista pörssiromahduksista. HS esitteli 90-luvun laman, IT-buumin ja nyt uusimman finanssikriisin yhteisiä piirteitä ja siitä miten odotukset taloudessa toimivat ristiriitaisin periaattein. Samalla jutussa ilmeni suomalaisten taloustieteilijöiden kyvyttömyys havaita ajoissa talouden ylikuumenemista. Tästä innostuneena perehdyn tällä kertaa taloustieteilijään jonka teoria on kestänyt aikaa paremmin kuin monien suomalaiskollegoiden. Tämän kertainen blogitekstini olkoon perehdytys Nikolai Kondratieffin ihmeelliseen maailmaan.

Talouden syklejä on tutkittu aikojen saatossa useaan eri otteeseen ja niiden tulkinnat ovat muuttuneet ja kehittyneet aikojen saatossa. 1800-luvulla syklien tutkimuksessa lähestyttiin nykyistä käsitystä talouden pitkistä sykleistä. Useat tuon ajan taloustieteilijät kehittelivät teoriaa talouden sykleistä ja erityisesti syklin kestosta. Kuitenkin vasta venäläinen taloustieteilijä Nikolai Kondratieff onnistui luomaan teoria 1920-luvulla, joka on elänyt näihin päiviin asti.  Talouden pitkä sykli kuvastaa tiettyä ajanjaksoa, jonka aikana talous elää tietyt vaiheet ennen kuin tämä jakso päättyy uuteen taloudelliseen elpymiseen. Kondratiffin mukaan talouden pitkät syklit kestävät aina noin 50-60 vuotta. Sykli jakautuu kahteen eri osaan tai joidenkin tutkijoiden mukaan neljään eri vuodenaikaan. Tämä tarkoittaa sitä, että talouden nousukausi ja kukoistus ovat kevät ja kesä ja ne kestävät 20-30 vuotta. Laskusuhdanne ja lama ovat syksy ja talvi ja myös ne kestävät yhdessä syklissä noin 20-30 vuotta. Heikki Patomäen mukaan Kondratieffin syklit ovat parhaassakin tapauksessa vain pitkän aikavälin megatrendejä, eikä niillä sinällään voi selittää mitään, eikä niiden avulla voida ennustaa tulevaa. Kuitenkin kiinnostus Kondratieffin sykleihin on herännyt uudestaan ja niitä on tutkittu viimeiset 80-vuotta.

Kondratieffin syklit eivät seuraa reaalitalouden kehitystä, joten syklejä ei voi verrata vaikkapa pörssikurssien kehitykseen, vaan syklien tarkoitus on hahmottaa talouden toimintaa pitkällä aikavälillä kun pörssi elää pitkälti lyhyen aikavälin tuloksista ja tuotoista.  Kondratieffin syklit ovat kuitenkin pystyneet ennustamaan poikkeuksellisen hyvin Yhdysvaltojen hintojen kehityksen ja korkotason. Talouden pitkä sykli termistä käytetään myös käsitettä talouden pitkä aalto, mutta minä aion käyttää tässä tutkimuksessani termiä sykli, joka on siis myös talouden aallon synonyymi.  Talouden syklit noudattelevat aina samaa kaavaa. Kukoistuskausi aloittaa uuden syklin, kukoistusta seuraa aina taantuma ja lama, joiden jälkeen seuraa elpyminen. Elpyminen päättää siis aina syklin, eikä aloita sitä. Elpymisen aikana kehitetyt uudet innovaatiot ja keksinnöt sovelletaan käyttöön vasta seuraavan syklin aikana, jolloin ne tukevat uutta kukoistusta. Patomäki kirjoittaa Kondratiffin sykleistä, että pitkän aikavälin vaihteluiden sisällä voi esiintyä monenlaista lyhytkestoista vaihtelua. Lisäksi eri maiden kehitys ja vaihtelut voivat poiketa toisistaan.

Kondratieffin teoria käsittää ajanjakson aina 1700-luvun lopun teollisesta vallankumouksesta näihin päiviin asti. Teoriansa talouden pitkistä sykleistä Kondratieff on laatinut monipuolisen aineiston kautta. Ensimmäinen tärkeä huomio talouden pitkistä sykleistä on, että ne kestävät ajallisesti noin 50-60 vuotta. Kondratieff on jopa laskenut tarkasti, että ensimmäiset syklit kestivät tarkalleen 54-vuotta.  Näiden ensimmäisten syklien esittelyn tarkoitus on vain kertoa talouden pitkien syklien taustasta ja siitä miten Kondratieff on sykliteoriansa rakentanut. Kondratieffin sykliteorian keskeisiä piirteitä on, että uuden syklin syntymiseen vaikuttaa suuresti jonkin uuden teknologian tai innovaation käyttöönotto. Nämä termit kuvaavat tietysti ensisijassa nykyaikaa, mutta esimerkiksi höyrykoneen keksimistä ja käyttöönottoa voi mielestäni kutsua oman aikansa innovaatioksi. Tyypillistä on myös Kondratieffin sykleille, että ne päättyvät aina taloudelliseen taantumaan.  Innovaatiot ja kehityksen muutosten olevan usein uuden syklin syntymisen ehto. Rosecrance on itse tutkinut talouden syklien ja yhteiskunnallisten mullistusten välisiä yhteyksiä ja hänen mukaansa yhteiskunnallisia murroksia tapahtuu aina uuden syklin alkuvaiheessa, jolloin taloudellinen sykli kasvaa. Josep A. Schumpeter on vaikuttanut myöhemmin merkittävästi Kondratieffin syklien tutkimiseen ja Schumpeter on jatkanut Kondratieffin kesken jäänyttä teoriaa niin, että sykliteoria kattaa nykyisin myös koko 1900-luvun. Uudet innovaatiot ja teknologiset läpimurrot näyttelevät sykliteoriassa keskeistä roolia, kun yhdellä alueella tehdään teknologinen läpimurto niin se edesauttaa kehitystä myös muilla alueilla. Otetaan esimerkiksi höyrykone. Höyrykonetta sovellettiin ensin kutomisessa ja veden pumppaamisessa kaivoksissa, mutta toisen syklin nousuvaiheessa oli olennaista höyrykoneen soveltaminen liikkumisessa eli junissa ja laivoissa.

Syklit

Ensimmäinen sykli ajoittuu Kondratieffin mukaan ajanjaksoon 1787-1842, jolloin alkoi teollinen vallankumous ja tehdasteollisuus sekä rautatieverkostot mahdollistivat uudenlaisen tuotannonmallin. Tämän aikakauden aikana erityisesti ensimmäisenä teollistunut Englanti sanoi hyvästit käsityöläisyydelle ja astui uuteen tehtaiden tarjoamaan tuotannon aikaan. Samalla talouden rakenne alkoi muuttua kohti pääomalla saatavan työn ostamista ja joissain maissa orjatyöstä saatavaan taloudelliseen hyötyyn. Tuotanto oli kuitenkin vielä monin paikoin raaka-aine tuotantoa, esimerkiksi puuvillan tuotanto kasvoi ensimmäisen syklin aikana todella merkittävästi.

Toinen Kondratieffin sykli seurasi ensimmäisen jälkeen ja tämän aikakauden keskeisiä piirteitä oli teollistumisen jatkuminen ja leviäminen. Toinen Kondratieffin sykli osui ajallisesti vuosien 1842-1897 välille. Rautatiet alkoivat kehittyä paremmiksi ja höyrykoneiden käyttöönotto kasvoi huomattavasti. Höyrykoneiden keksiminen ja teollinen käyttö olivat aikakauden keskeinen innovaatio. Ne mahdollistivat entistä suuremmat tuotantomäärät ja lisäsivät tehokkuutta huomattavasti. Höyrykoneiden käyttöönottaminen ei rajoittunut pelkästään rautateille ja tehtaisiin vaan myös moniin muihin teollisuudenaloihin ja jopa maatalouteen. Koneiden käyttäminen nopeutti myös yleistä mekanisaatiota, eli mekaaniset koneet alkoivat vallata alaa yhä enemmän elämän eri osa-alueilla. Rautatiellä junien ja raideosuuksien määrä kasvoi huomattavasti, samoin junamatkustajien määrä kasvoi Iso-Britanniassa moninkertaisesti. 

Kolmas sykli ajoittui ajanjaksolle 1890-1939. Tämän ajanjakson keskeisimmät innovaatiot olivat teräs, raskas teollisuus ja sähköistyminen. Teräs oli merkittävä tuotannon kannalta ja teräs mahdollisti täysin uudenlaisen teollisuuden. 1800- luvun loppupuolella suuret yritykset kasvoivat huomattavalla vauhdilla ja talous kasvoi myös kokonaisuutena. Kolmannen syklin aikana talous kasvoi merkittävästi erityisesti Saksassa ja Yhdysvalloissa, Englannissa kasvu oli tuolloin suhteellisen hidasta. Samanaikaisesti kuilu teollistuneiden rikkaiden ja köyhien maiden välillä laajeni entisestään.  Kolmannen syklin päätepiste oli 1930-luvun lama, joka kesti koko vuosikymmenen ja tämä sykli oli merkittävä poikkeus sillä se päättyi lamaan eikä elpymiseen. Uusi seuraava sykli on tulkinnasta riippuen syntynyt 1940-luvun alussa tai vasta toisen maailmansodan jälkeen 1950-luvulla.

Kahden syklin loukussa

1930-luvun suuri lama oli talousmaailman jyrkin ja syvin taantuma, johon maailmantalous oli koskaan aiemmin ajautunut. Poliittiset myllerrykset jatkoivat maailmalla ja epävarmuuden aika vallitsi eri puolilla maailmaa. Tämä ajanjakso muistetaan aikana jolloin ihmiskunnasta tuli riippuvainen öljystä. Autoistuminen, motorisaatio ja massatuotanto olivat keskeisiä tekijöitä aina 1970-luvulle asti. Toisen maailmansodan päättyminen ja kylmän sodan alkaminen muuttivat talouden tuotantoa yhä enemmän sotilasteollisuuden suuntaan kun molemmat suuret blokit varautuivat aseellisesti mahdolliseen konfliktiin. Keskeistä tässä syklissä olivat uudet markkinoille tulleet kestokulutustavarat ja elektroniikka. Syklin kukoistus osuu heti ensimmäisille vuosille 1950-1973. Tätä seuraa 1974-1983 taantuma, jota taas seuraa lama vuosille 1984-1993. Neljännen syklin elpyminen osuu vuosille 1994-2000. Ottaen huomioon, että Kondratieff on kirjoittanut teoriansa 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä, niin voidaan todeta, että vuosiluvut ovat hyvin läheltä totuuden mukaisia. Suomen tapauksessa tämä neljäs sykli on ollut varsin merkittävä. Toisen maailmansodan jälkeen nopeasti teollistunut Suomi muuttui muutamassa vuosikymmenessä maatalousyhteiskunnasta teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi. Näiden muutosten aikana tapahtui myös koulutuspoliittisia uudistuksia joiden merkitystä Suomen taloudelliselle nousulle ei voi väheksyä. 1990-luvun alun syvä lama muutti suomalaista yhteiskuntaa peruuttamattomasti ja sen vaikutuksista kiistellään yhä. Nyt voidaan pohtia onko uusi sykli alkanut eli elämmekö nyt uuden syklin kukoistamisvaihetta vai olemmeko vielä neljännen syklin elpymisvaiheessa.

Kondratieff tuntuu osuneen teoriansa kanssa yllättävän hyvin maaliinsa vaikka hän on kirjoittanut suurimman osan teoriastaan 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Talousmaailma ja maailma ylipäänsä on muuttunut enemmän kuin edes Kondratieff on aikanaan osannut kuvitella, mutta silti hänen ennustuksensa ovat osuneet lähemmäksi totuutta kuin monen nykypäivän taloustieteilijän.